Yksi elokuinen lauantai

Mie oon pitkästä aikaa itse sairaana, mutta kun lämpötila ulkona oli jotakin yli 24c niin pakkohan se oli lähteä ulos! Otettiin äiskä mukaan ja lähdettiin meiän vakiopaikkaan keräämään mustikoita, puolukoita ja tatteja.

"Vie Ulla ämpäri äitille"

"Vie Ulla ämpäri Eevalle"

Tytöt on alkanut peuhaamaan taas keskenään ihan kauheesti.Ritulla tais olla joku kriisi tossa hetken aikaa, mut nyt taitaa taas olla ihan kaveri Ullan kanssa.

ainakin sillon kun onnistuu rökittämään Ullan

Viilennystä ojassa.

Iso sieni, joka äiskän mielestä vois hyvinkin olla vaikka Ullan sateenvarjo

iso metsä, pieni äiti.

pienenpienitatti

Väsyneet mustikanpoimijat

Kun oltiin vihdoin lopetettu tää keräily, niin lähdettiin kotimatkalle. Matkalla äiti ja koirat pulahti vielä uimaan.

Kaksi blondia. Kumpi on kumpi?

Ritu passisssa

 "et nyt kehtais.."

 "no yks kuva sit vaan.."

Päivän päätteeks typyt olikin aika nälkäsinä äitilässä..

Ens viikolla meillä onkin muutto, joten viikon päästä aletaankin sit jännäämään miten meidän lauma sopeutuu Helsinkiin :)

Tänään..

Tänään Ullan jatkuva pussailu ei ärsytä yhtään..
Tänään hymyilin, kun huomasin että justiinsa siivoamani kotini on ihan täysi koirankarvaa.
Tänään oon onnellinen siitä et molemmat koirat käyttää tuhottomasti aikaa sopivan pissipaikan löytämiseen..
Tänään naurattaa, kun Ulla taas kerran tuo painotuoreen hesarin eteisestä tuhannessa ja seittemässä osassa.
Tänään oon ilonen, kun Ritu tulee ihan liian lähelle istumaan ja syö käytettyjä nenäliinoja lattialta.
Tänään valvon mielelläni vaikka aamuun asti, kun toinen koira haukkuu unissaan ja toinen potkii tassullaan miuta naamaan.
Tänään oon ollu älyttömän onnellinen, et miulla on kaks hetkittäin haisevaa ja likaista, äärimäisen rakasta koiraa.
Just tänään oon tosi kiitollinen, sille hienolle koirarouvalle joka tutustutti miut tähän ihanaan koirarotuun ja jota ilman miulla ei varmasti näitä kumpaakaan karvattajaa olisi.
Ja just nyt oon kiitollinen niille ihmisille jotka mahdollisti sen, et tutustuin tähän (vähintään) kaniksen viisaimpaan koiraan :)

                       Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko

ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

(Kirjoittaja tuntematon)

ps. Olisin erittäin kiitollinen, jos joku vois nyt- mahdollisimman pikasesti kehittää taikalääkkeen joka pitäis miun koirat terveinä, onnellisina ja elossa siihen asti kunnes mie oon vanha kurppanen dementoitunut mummo .

Mustikkametsällä

Meidän elämään on tulos jonkinmoista muutosta tossa kuukauden päästä,niin otetaan ilo irti näistä loppukesän päivistä ja metsästä! Systeri ja äiskä tahto metsään keräämään mustikoita niin mie menin sitten koirien kanssa kaveriksi.

 Ritu vahtii et äiti varmasti pärjää..

 Päivystäjä

 Rankin osuus oli kyllä varmasti miulla, kun piti vahtia ettei koirat mee syömään noista ämpäreistä marjoja tai röhnöttämään noitten puskien päälle- jos joku vaikka ymmärtäis rapsuttaa!

Illalla kotona tytöt tais todeta, et kotibileissä valvojana oleminen on ihan sairaaaan rankkaa hommaa.. ;)