Tänään heräsin ihan liian aikasin, köllöttelin ihan liian pitkään, käytin koirat ihan liian pienellä ulkoilulla ja lähdin ihan liian pitkälle aamiaiselle.
1,5h myöhemmin palasin kotiin ja vastassa oli tämä.Nopsasti aattelin et 25palaa purkkaa ei voi tehä koiralle hyvää...ja
tän googletuloksen jälkeen lähettiin kohti Munkkivuorta j
a Käpälämäkeä (tää oli toinen kerta ko firman palveluita käyttäneenä ja suosittelen kyllä lämpimästi). Tytöt sai molemmat piikit lihakseen jonka jälkeen alkoivat oksentaa tosi rajusti. oli etukäteen ohjeistettu, et pitää antaa pehmeetär ruokaa niin oksentaminen on ns miellyttävämpää. Siinä sitten katottiin kun tytöt kako vuorollaan kokonaisia lihapullia ja pinaattilettuja ulos. Yök. Kun mahat oli tyhjät ja ulos tuli vaan vatsahappoja,sai tytöt uudet piikit jotka lopetti oksentamisen. Hetken päästä kyettiinkin palaamaan takasin kotio.
Oli kyllä kiva matkustaa julkisilla kun tytöt oli niin rauhassa ja kotonakin oli aika väsyneitä tyttöjä. Omistaja toki panikoi ja varmistaa edelleen 15min välein et vielä on kaikki elossa.
Jatkohoitona oli ruokailu 2h välein. Xylitoli romahduttaa herkästi verensokerit jollon koira menee shokkiin, joten tytöt on parin tunnin välein syöneet pieniä annoksia ruokaa (eivät oo tästä kovin harmissaan...). Ens yönä vielä tarkastan muutamaan otteeseen, et tytöt hengittää ja huominen vielä tällä tiheellä ruokailulla. Sitten taas paluu (toiv)normaaliin.Parin viikon päästä vielä labroihin ettei maksa-arvoissa oo mitään muutoksia.
Voi kun miun kännykän akku oli ihan finaalissa, enkä saanu kuvia tyttöjen surkeudesta. Olivat niin surullisia ja reppanoita, et kyllä kävi sääliksi. Nyt taitaa Ulla olla vaan tyytyväinen, kun on vihdoin löydetty hänelle sopiva ruokailurytmi.
Mut kun tässä nyt ollaan kotona ja kaikki näyttää aika hyvälle, niin kyllä sitä on taas onnellinen. Ehkä sitä aina tähän pahimpaan hiekka/loska-aikaan tarvii jonkun muistutuksen siitä, miten rakkaita noi on, ettei menetä hermojansa. toki siitä vois muistuttaa muutenki, joku postikortti ois kiva.
