Isosiskonen

Ritu on ottanut tän isosiskon roolin ihan omakseen. Jos Ulla alkaa haukkua (mitä se leikkiessään usein tekee) niin Ritu rauhottaa sen kyl saman tien koiramaisella tavallaan. Ritu ei oo yhtään mikään kovistelija, mut käyttää hienisti sellasia rauhottavia eleitä ja juttuja. Opettaa niit samalla toivottavasti myös ullalle. Toinen mitä Ritu tekee niiin käy tönimässä Ullan alas kun se yrittää nousta sohvalle, niin Ritu tunkee siihen väliin. Koittaa välillä ottaa Ullan myös "kiinnipitoon" joka ei kuitenkaan viel ihan onnistu, kun toinen on niin pieni,vikkelä ja liukas:D Hyvin kuitenkin riittää kärsivällisyys Ritulla, vaikka välill pitääkin vähän komentaa.
Eilen käytiin Ritun kanssa cittarin mätsärissä, jossa oli muuten ihan hirveesti väkeä! Muutama tunti siinä sit vierähtikin. Ritu ei yhtään tainnu tykätä ko tapahtumasta ja oli ihan maansa myyny kehässä. Hampaaatkin anto kattoo vaan tosi varovasti, minkä kans ei oo ikin aikasemmin ollu ongelmaa.Parikisassa saatiin sininen nauha (punainen on parempi), sinisten kehässä tipahdettiin ennen sijottumista. Tuntu miullekin pitkälle ajalle seisoksia siellä ja odotella, niin oli varmaan Ritulle vielä vaikeempi ja ikävämpi juttu. Heti kun päästiin ulos oli Ritu jo ihan haltiosisaan ja oma iloinen itsensä. Kai sitä pitäisi vaan tyytyä siihen tosiasiaan ettei Ritua varten noi näyttelyjutut oo, kun ei se niistä yuhtään nauti. Varsinkin mätsäreissä kun arvostellaan lähinnä vaan sitä esiintymistä,mikä ei tällä kertaa ainakaan yhtään luonnistunut.
Pitää varmaan kysellä joltain gurulta, et miten sais ylläpidettyä sen innon - vois sitten Ullan kanssa tsempata oikein kunnolla. Se ilonen esiintyminen on kuitenkin aina niin iso ja tärkee osa näyttelyissäkin.Tuomari muuten sano tuolla cittarissa Ritulle, et se on tosi ujo:D mitä en kyl ite sanois sen olevan. Eipä nyt vaan yhtään tainnu syttyä tohon parkkihalliin tai tuomariin.