Ritun tullessa olin varautunu kaikkein pahimpaan ja kamalimpaan pentuaikaan mitä vaan kuvitella saattaa. Mut kun kaikki menikin sit paremmin kuin hyvin ja jopa aika kivuttomasti ja helposti, niin aattelin et ha, täähän sujuu ku tanssi! Ei Ritunkaan kanssa varmaan todellisuudessa ollu niin helppoa, mut "ongelmat" oli erilaisia. Stressasin kaikesta muitten ihmisten ajatuksista sekä sisäsiisteydestä jne niin paljon, et se koko pentuaika meni jotenkin ihan ohi!
Ullan tullessa aattelin, et tahon nauttia enemmän siitä pentuajasta ja keskittyä sellasiin oleellisiin asioihin koulutuksessakin, enkä vaan stressaa siitä et oppiiko se sisäsiistiks vai ei. Pentukoiralla kun fysiikka ei viel yksinkertasesti riitä siihen et se pidättelis enempää ku 5minuuttia. Toisekseen jos yrittäisin tosissani niin pystyisin nytkin käyttämään Ullan joka pissalla ulkona, en vaan nää siinä mitään järkeä koska varsinkin tällein illalla temutessa niin saisin olla ulkona kokoajan ja oisin tooosi stressaantunu ja äkänen.Tällä kelillä oisin myös ihan jäässä ja kipeä.
Eka viikko Ullan kanssa meni oikeestaan stressatessa ja hemmetin väsyneenä. En saanu nukuttua ja kävin jotenkin ihan yli kierroksilla. stressasin lähinnä sitä et miten Ritu sopeutuu jakamaan miun huomion Ullan kanssa. Sit samalla stressasin myös sitä et miten mie pystyn jakamaan aikani ja huomioni molemmille tasapuolisesti. Sit vielä tietenkin se et saako Ulla tarpeeks omaa aikaa, jotta se kiintyy miuhun- eikä pelkästään Rituun.Tarkotus kun ei oo et se ois Ritun koira, vaan miun ;)
Muutaman terapiasession (kiitos W) jälkeen tuntu et okei, ehkä tää tästä lähtee suttaantumaan. Alko löytymään sellanen meiän oma arki ja rytmi,-stressi alko helpottamaan.
Aluks arki pennun kanssa yllätti täysin! En yhtään muistanu enää millasta se sillon oli kun Ritu tuli taloon. Jatkuva pissailu ja sen jälkeen sen päältä juoksentelu, jotta se pissa varmasti leviäisi muuallekin kun vian siihen paperille. Niin ja pissaaminen tietenkin heti jos jätät jonkin kankaan palasen lattialle, esim kun makaa viltti selän alla ja nousee hetkeksi istumaan, voi olla varma et sitä pissaa on myös siinä peitolla. Sekä tietenkin kakkailu, paperille tai ei. Ja myös sen päällä käpsyttely ja mielellään myös tämän jälkeen tassun länttääminen omistajan päälle on aina yhtä ihanaa. Joka paikan pureskelu on myös ihanaa, vaikkakin tässä vaiheessa Ullan hampaat on vielä vauvamaisen pienet ja pahin on tällä saralla vielä eessä,jei... Olin jotenkin autuaasti unohtanu ettei se koira tullessaan osaa viellä about mitään. Ei esim EI käskyä, tai sitä ettei liettä vasten saa hyppiä.
Tän kaiken osaamattamuuden lisäks, pennulle myös kaikki on vierasta ja ihan uutta. Eli esim posteljoonin kärryt saattaa pelästyttää, tai tehosekoitinta pitää tuijottaa pitkä aika, ennen kun voi todeta sen olevan ihan ok. Nää tietty on osaks myös niitä parhaimpia hetkiä ja sellasia juttuja jollon aina tulee katottua maailmaa vähän erilaisesta perspektiivistä kun aikasemmin.
Mielikuvitus on ollu myös aika kovassa käytössä, pennun kanssa kun ei kuljetakaan parin tunnin metsälenkkiä ja olla sen jälkeen ihan puhkipoikkipinossa. Vaan pitää koittaa keksiä jotain muuta tekemistä ja ihmeteltävää, kasvuvaiheessa kun ois hirmu tärkee saada pennulle paljon uusia kokemuksia erilaisista jutuista. Tänään hengattiin ja treenattiin Ullan kanssa Prisman parkkihallissa, kun tuol ulkona nyt vaan sattuu olemaan niin pirun kylmä ettei pikkunen tarkene olla siellä. Tästä nyt voi tietenkin stressata ihan hirveesti taas lisää! Saako Ulla tarpeeks virikkeitä, eihän se rasitu liikaa fyysisesti/henkisesti, tuleeks tarpeeks uusia ihmiskontakteja jnejne. Ei varmaan tartte kertoo et mie muuten ooon stressanu tästä(kin)asiasta, ja paljon.
Yks juttu myös mistä tulee pentuaikana stressattua on pennunkasvu! Kasvaako Ulla liian nopeesti/hitaasti? Onks tassussa,selässä,silmässä, korvassa jnejne jotain vikaa/kasvuhäiriöitä tms. Mitenkäs tarpeitten teko, pissaako kuitenkin liian useesti, mitenkäs kakat? Eihän vatsa oo kuralla! Eihän se nyt oo syöny mitään sellasta mikä vois aiheuttaa suolistoon tukoksen? Onkohan nyt varmasti sopivaa viiä pentu ulos/sisään/vieraaseen paikkaan, vaik ei oo rokotuksia vielä? Pitäskö nyt kuitenkin varmuuden vuoks käyttää Ulla eläinlääkärissä, jos ne vaik varmuuden vuoks viittis ottaa siitä röntgenkuvat,verikokeet ja tutkia viellä oikein kunnolla muutenkin. Ihan vaan varmuuden vuoks..ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!
Ollaankohan koulutuksellisesti aikataulussa?Osaakohan Ulla oikeesti viel mitään? Mitäs jos huomaan jossain vaiheessa et ääääk, sitä ei opetettu ja se ois ollu tosi tärkee oppii just sillon!! Mites nyt noi taipparijutut, oonkohan tehny tarpeeks? Pitäs tehä enemmän, mut mitäs jos tekeekin sit liikaa!
Kaiken tän pentustressauksen lisäks mukana on tietenkin Ritu stressi, joka edelleen sisältää huonon omantunnon siitä ettei pysty olemaan kokoajan tasapuolisesti molempien kanssa. Ettei pysty jakautumaan kahdeks ihmiseks, tai mieluusti kolmeks (se kolmas nukkuis kokoajan), jotta pystys olee kokoajan kummankin kanssa. Ja tietenkin stressaan Ritun suhteen ihan samalla tavalla edelleenkin. Vaikka en ehkä ihan niin paljon, mut ainakin vähän eritavalla kuin Ullasta. Ritun kasvuvaihe kun on ohi ja luonnekin on jo rauhottunu aikuismaiseksi.
Lisäks tietenkin kun otusten kanssa menee jossain vaiheessa välillä hermot,josta tietenkin seuraa luonnollisesti huono omatunto ja paha mieli.
Reality pennun kanssa on siis tosi paljon stressiä, vielä enempi sotkua,pissaa ja kakkaa, pinnan kiristymistä, kouluttamista, sanomalehtien hamstrausta, pahvi ja paperisilppua, kompostiaitoja (meillä täl hetkellä pari yksittäistä ja yks isompi, yksiössä..),aikaisia herätyksiä, valvomista, väsymistä ja muutama päivittäinen mielenosotus.
Ja kaikesta huolimatta tekisin kaiken uudestaan ja uudestaan. Koska kaikesta täst huolimatta kaikkeen mahtuu niin paljon hyvää, ihanaa hauskaa hetkeä ja hirmunen määrä rakkautta pientä kohtaan. Päivääkää en vaihtais pois, eikä mikään raha summa sais miuta luopumaan tästä pikkurääpäleestä <3
Mutta oikeesti, jos mietit koiran hankintaa- niin mieti vielä vuosi. Pentuaikaa ei varsinkaan mitenkään perin jaksa jos ei oo tosissaan sitoutunu siihen hommaan. Ja sillon on onnettomia koiria ettimässä uutta kotia "allergian" takia.
