Valmistautumista Ulalllalallaallan tuloon :)

Oon kärsiny kokoviikon kauheesta olosta ja tänään tuntuu et se vähän ees ois helpottanu. Ei silti viel ihan voittajafiilis oo, eikö about mitkää valmistelut oo viel Ullaa varten tehty. Lähinnä vaan pientä hienosäätöä on tekemättä, mut veikkaan et teen ne vast lauantaina tai sunnuntai yönä kun en saa jännitykseltä unta:D
Tässä tää Ritun saama joululahja, eiks oo hieno:D Tahtoisin toisen samanlaisen, eli jos joku keksii missä näitä myydään niin vois vinkata! Muistelen et näit ois ainakin Dayssä myynnissä, eli jos joku suuntaa sinne Hki:n, ni vois kipasta matkalla miulle tälläsen :)


Kämpässä on nyt molemmille tytöille omat sopit, Ritulla oma nojatuoli ja sen vieressä omat ruoka- ja vesikupit. Ullalla makkarin puolella näyttelyhäkki ja omat kupit. Ritu muuten syö täs kuvas puruluuta, ja näyttää siks siltä et möksäis
Kaikkihan tietenkin tietää et kun ostaa koiran pitää samal ostaa navigaattori?! no eeeei nyt ehkä ihan pakko oo, mut jos ihminen on varustettu maaailman surkeimmalla suuntavaistolla niiin miusta on ihan hyvä et on tällänen puhuva vekotin. Oli nimittäin viime Kuopion reissulla sellasta suhraamista noitten eniron karttojen kanssa, toivottavasti tää avustas meiät kiltisti perille ( en tietenkää osaa mennä sinne, vaik jo kertaalleen käväsin siel)!
Pikkusen juttuja pikkuselle :) Ostin kolme tollasta ihan pientä unilelua (norsun, tiikerin ja oravan) cittarista, sekä viel tollasen pienen solmulelujutun, se Ritun oma pieni on jo aikaasitten mystisesti hävinnyt. Puruluiks ostin noita pururullia, jotka ei varmaan ihan vielä maistu ja sit tollasia pienen pieniä kenkiä :) Hihnana on Ritun vanha kirppikseltä ostettu "niittipanta" ja musta kangas hihna, sekä tollanen Ritulle ostettu "koulutus" noutajatalutin. Lisäks on tollanen heijastin panta ja tennispallo. Kasasin ton näyttelyhäkin taas tohon makkarin nurkkaan, ja asetin sinne täkin ja tyynyn( oli muuten sen verran mukava kolo et voisin ottaa siel itekin nokoset). Pennuilla on ollu kokoajan siel pentuhuoneessa samanlainen näyttelyhäkki, jossa pennut on sillon tällön nukkunut- et jos U ottas tän vaik omaks pesäkseen. Nyt se varmaan vielä tuntuu ihan tosi isolta yksin, mut nopsaahan typy kasvaa.
W anto jo pari kk sitten miulle ton Hillsin penturuokapussin, et jos ois ollu joku jolle sen vois antaa, en tietenkään saanu aikaseks- ja nyt meinaan sit sotkee sen Ullan sapuskojen sekaan. Toi on oikeesti pikkukoirien pennuille, mut menee isoillakin ihan pikkupentuvaiheessa.Muuten Ulla tulee syömään samaa sapuskaa kuin Ritu nyt, mut siis tietty junnu versioo. Kasvattajalta saadaan kanssa pikkusäkki Royal Caninin kultsupenturuokaa, mut päädyin kuitenkin tähän ruokaan- jo aikasempien pohtimisten jälkeen. Kasvattajalla ei ollu mitään kovin tarkkoja ohjeita, pienet on nyt syöny siellä tätä vauvaruokaa mut suositus oli vaihtaa se luovutusiässä isompien pentujen ruokaan.Sunnuntaiks on luvattu -20c pakkasta Lpr cityyn ja oon vähän huolissani et miten Ulla yhtään tarkenee käymään ulkona! Oishan se kiva nyt ees vähän käydä haistelemassa! Rituahan ei haittaa yhtään pikkupakkanen, päinvastoin! Pikkupennulla turkki on vaan vielä niin suojaton ja varsinkin massu on ihan paljas!!Tyllerö kuitenkin tuplaa kevyesti kuukaudessa kokonsa, niin ei viittis mitään varsinaista pukua ostaa. Koitan siis käydä kehittämässä vaik kirppikseltä jonkun vauvan paidan, jonka vois iskee ees hetkeks pienen päälle!!IIIII!ei oo enäää montaa yötä!!!

Ullellaluuullleejoulu

Arvatkaas mitä! Viikko niiin Ulla muuttaa meille!Uskomatonta miten nopeesti mut toisaalt ihan liiiiian hitaasti aika on menny!!!Nyt voin jo hyvällä omalla tunnolla alkaa laskea öitä!
Oon koittanu suhtautua Rituun ihan normaalisti, mut silti tuntuu et oon varmaan entisestään hömpsytelly sitä ns varastoon- ja sitähän nyt ei tietenkään pitäs tehdä! Huomenissa käyn varmaan ostelemassa pienelle parit jutut, paljoa ei kyllä tartte ostaa kun esim Ritun pentu hihna ja panta on onnellisesti tallessa. Toisen tollasen kompostiverkkojutun kyl käyn ostamassa,ne on hyväks todettuja jo aikasemmin. Nyt meinaan virittää niistä aidan tohon "makkarin" ja "olkkarin" väliin, jolla siis aitaan omat huoneet siskoksille kun mie oon esim töissä/koulussa/vessassa. Ulla on kuitenkin vielä niin pieni ja myös Ritun parasta ajatellen jaan tän suuren asuntoni kahtia. Heti pentupäätöksen jälkeen mie jo muutin vähän järjestystä, mut pientä fiksailua tää tietenkin vielä vaatii. Käytännössähän sen sitten vasta näkee mikä toimii ja mikä ei.
Isoin haloo mitä ihmiset on ihmetelly tässä Ulla-asiassa on tää asuntotilanne. Ite vaan aattelen sen sillein, et sit kun alkaa ahdistaa tai tilanne käy vaikeeks niiin sit etitään isompi asunto. Asuntoja kun kuitenkin on vähän väliä tarjolla ja hätätapauksessa sitä nyt löytäis isomman asunnon vaikka varmaan viikossa. Näin siis mennään ainakin vielä kevät, katotaan sitten jos velivempula vaikka lähtis reissuun ja myö päästäs sitten sen pömpeliin asustamaan kesäksi. Ihme ihmisiä siis, ihan kun niitä muuttojuttuja ei vois yhtä hyvin hoidella sitten jälkeen päin. Ja toisekseen- miks niistä murehtii muut ihmiset kun miuta ( joka tässä asunnossa kuitenkin asun) ei huoleta yhtään. Ihan kun oisin ottamassa jotain norsuja tänne, enkä Ullallaisia! ;)
Kasvattaja oli laittanu pennuista 6vko kuvia- nyt kuvat on jo nimetty pentujen nimillä, mikä tekee tästä entistä konkreettisempaa!!! Saanen esitellä siis virallisesti - tässä on ULLA!


Joulu siis oli ja meni. Mie vietin suurimman osan ajasta töissä, Ritu jäi joulun viettoon miun töissä olon ajaks aattona äitilään ja joulupäivänä Savitaipaleen möksälle. Kävästiin Ritun kanssa Staipaleella jo viime tiistaina, ajettiin just ennen puolta yötä perille ja prkl ku miuta pelotti:D Laitettiin samantien verhot kiinni ja telkku päälle, et uskalsin olla sielä. Ritu ois mieluusti temunnut pitkin pihaa, mut mie pelkäsin et ulkona olleet möröt ois varastanu sen! Aamulla sit nautiskeltiin enempi mökkeilystä ja ulkoilmasta. Joulupäivänä Ritu jäikin sitten yöksi mökille I&P:n kanssa. Illan mittaan ja seuraavana aamuna kaikki immeiset oli vuoronperään käyttäneet Ritua ulkona, joten Ritu oli hyvinkin väsynyt tapaus kun aamulla tuli kotiin. Oikein mukavat joulupyhät meillä siis:)
Vaikka muuten oonkin aika koiraihminen, niin näissä joululahjoissa oon pysyny aika hyvin järjissäni.Ostelen kaiken tarpeellisen(ja tarpeettoman) sillon kun on sellanen tarvis, niin jouluna selviin aika vähällä. Tänä jouluna annoin Ritulle pari possunkorvaa, mistä se ei ollu oikein ees innostunu- kun pääs maistamaan vähän parempaakin possua aka kinkkua. "Päälahjaks" Ritu sai uuden version joulukakusta, tällä kertaa se sisäls raakaajauhelihaa, porsaansisäfilejämiä, kermaviiliä ja koirankeksejä! Ja kyllä tais maistua hyvälle! :) I&P oli ostanu Ritulle hienon ruokakupin, jossa on kruunu (mis lukee hauskasti KING:D -mut kai koirilla tyttökin voi olla kuningas! )! nyt tarttisin toisen samanlaisen! Miul kun on noi aikasemmat kruunukupit, niin vois sitten molemmilla tytöillä olla omat vesi ja ruokakupit!! Huomenna voisin katella jos alennusmyynneistä löytyis jotain kivaa :)

Manimanimani

Noniiiiin nyt on varausmaksu tylleröstä maksettu!Ja voin kertoo et jännittää jo!!!! On myös vähän höhlää kun koko alkuloma menee vaan vuoden vaihtumista odotellessa :D
Mut jeeee!!!!!

No mutta!

ULLA!!!! Ihanainen iidanen pelasti taas jo melkein umpikujaan päätyneen pohdinnan!!ULLA!!ullaullaullaullla!!!!

Nomen est omen

Nyt tarttisin apua! Oon ihan pulassa tän nimiasian kanssa! Oon ollu niin tyytyväinen Ritun nimeen, et tahtoisin toisen yhtä hyvän! Pari hyvää ehdotusta on tippunu joukosta, eli edelleen etsitään sitä oikeeta! Tavoitteena ois löytää nimi, josta ei tuu mitään lempinimiä- ei siis esim Esteri- josta kuitenkin tulis Essi.Mieluusti nelikirjaiminen, mieluusti joku vanhamummo henkinen. Suuhun sopiva, ois myös kiva et nimi sopis Ritun kanssa. Ja ei missään nimessä mitään hienohelmanimeä esim Bella, Zini tms (yök).
Ehdotuksia:
Salme,
Selma,
Elma,
Sylvi,
Tyyne,
Helka.
Irja,
Arja,
Hulda,
Martta,
Hilda,
Jatta,
Kylli,
Bertta
Eini,
Hertta,
Pulmu,
Pirjo,
Sisko,
Taimi,
Terttu
Ulpu
Sirpa
Tarja,
!?!?!??!?!Joku muu???

Mistä on pienet tytöt tehty?

Oi ihanista pienistä karvakorvista oli ilmestynyt kuvia kennel Goldspell:n kotisivuille! Kasvattaja myös laitto spostilla eilen yksilökuvia kaikista pienistä, mikä on tosi hyvä juttu- mie kun en meinaa niitä noista muista kuvista tunnistaa! Tässä siis pentueen kaksi tyttöä, ikää päivää vajaa 5vkoa. Pienet alkaa just olla siinä "parhaassa" ja suloisimmassa iässä ! kyllä huomaa:D ihan harmittaa kun ei asuta lähempänä, niin voisin useammin käydä pieniin tutustumassa.


"pinkkityttö"
"iso tyttö"

Loppuun vielä samanlainen seisotuskuva Ritusta, sillon kun Ritu oli about saman ikäinen kuin pennut nyt

Turkkilaisia

Käväsin tänään pikavisiitillä miun lemppari vanharouvan eli Venlan luona! Mie haaveilen ahkerasti Venlan trimmauksesta, koska Venlalla on turkkia kolmin kertaisesti Rituun verrattuna ja ois kiva päästä treenaamaan omia taitoja sekä uusia saksia! Tänään ei kuitenkaan trimmattu leidiä kunnolla, koska se ois vaatinut ensin kunnon pesun eikä näillä pakkasilla viitsi rassukaa ns turhaan pestä. Pitää oottaa vähän lämpimämpiä kelejä ja ottaa Venla vaikka meille hoitoon trimmin ajaksi (loistava tekosyy;)). Tassukarvat kuitenkin leikattiin ja housukarvoja vähän harjailin, ihan leidin mukavuuden takia. Tassukarvoihin jää ärsyttävästi jäisiä lumiklönttejä ulkona, Venlakin viettää varmaankin joulupyhät mökillä niin on kivempi metsästää pupuja ja muuta jännää kun ei lumet jää kököiksi tassuihin.
Ritun nenäpunkkisairastelut esti tyttöjen tapaamisen, mikä tais ärsyttää Ritua Venlaa enempi- Ritu ollut pienestä asti sitä mieltä että Venla on tosi kätevä kiipeilypuu kun ei herkästi pistä vastaan :)
Ritu tapas tänään myös pitkästä aikaa viime talvisen vihollisensa Pulkan! Kyllä oli tylleröllä taas ihmettelemistä ja haistelemista kun vesitorninmäki oli täysi huutavia lapsia ja Pulkkia! Pitäis tosissaan ottaa pulkkaopettelu heti huomenna!!
Armin nimi on taas mietinnässä. Mikään toinen nimi vaan ei tunnu suuhun niin helposti sopivalta. Arja? Mirja? Irja?

Kuopijo

Huomenia :) Miun piti herätä tänään seittemältä kuskaamaan isukkia,mutta jotenkin olin niin väsynyt edellisestä päivästä et heräsin pari tuntia myöhässä..Mut onneks isäröhkönen ei ollu vihanen, tosin kuittaili ihan mahottomasti tavalliseen tapaansa.
Mutta tosiaan eilen..Tapasin ensimmäistä kertaa mahdollisen Armin(/tarjan/mirjan)!
Jätin Ritun äitilään oottamaan hoitotädin(=äiskä) kotiin tuloa, vaihdoin vaatteet ja hyppäsin autoon. Olin tulostanut enirosta ajo-ohjeet, joten lähdin ajelemaan kahdelta kohti mikkelin kautta Kuopion "maaseutua". Pysähdyin pikaisesti nappaamaan paninin ja kerran pikapisulla, mut muuten ajelin Lauri Tähkän, Tilkkutäkki kokoelman ja radion seurassa perille asti. Hyvin löysin perille, vaikka lähes kokoajan oli pelko persuuksissa et oon menossa ihan väärään paikkaan.Lopussa eniro tietenkin ohjas ihan väärään paikkaan, mutta sillon oli jo niin lyhyt matka et puhelun avulla löysin perille. Perillä oli kaunis uusi omakotitalo ja ovella Piia vastassa. Hauskaa miten tuntu alkujännäilyn jälkeen et oltais vanhoja tuttuja. Ovella oli vastassa myös Anni, joka oli pieni mutta varsin kaunis kultainen neiti! Äitiys on laihduttanut Annia, vaikka kuinka paljon söisi niin kaikki "ylimääräinen" annetaan vauvoille. Ihanassa talossa oli koirille oma huone, jossa perheen muut koirat (kolme kultaista, yksi sileäkarvainen noutaja ja walesinspringersspanieli Mimmi) oleskeli. Mimmi oli ollut viime vloppuna messarissa Voittajanäyttelyssä, joten Piia halusi pitää sen karanteenissa pentujen luota ettei vaan mitään sairauksia tarttuisi pentuihin. Seuraavaks päästiin sinne "pyhimpään" eli pienten luokse!
Pentuja tosissaan syntyi (15.11) 6 (2n+4u), yksi uros on väriltään kerma muut on tummempia. Juteltiin siinä pentujen keskellä ja pienet kiipeili syliin ja söi vetoketjuja,housunlahkeita ja huppparinaruja, lähinnä siis kaikkea mistä nyt kiinni saivat. Kaikki pienet oli miusta niin samanäkösiä, etten mitenkään meinannut tunnistaa niitä toisistaan. Molemmat tytöt (tietenkin) miusta tosi sulosia ja nättejä. 5viikkoiset pennut tietty väsähtivät aika nopsasti ja myö siirryttiin keittiöön juttelemaan lisää sekä kahvittelemaan. Höpistiin kaikki mahdolliset asiat pentueesta, sen vanhemmista ja muista koirajutuista. Puhelun perusteella mie olin jo hyvin luottavaisin mielin kasvattajan, sekä pentueen osalta ja tää luottamus vaan kasvo. Pentueen iskää Axelia miun ei ollu tällä visiitillä mahdollista nähdä, isukki kun asustaa Ruotsin puolella. Jos oisin ollu viksu tyttö niin oisin menny kattomaan Axelia Voittaja-näyttelyyn viime viikonloppuna, mutta onneks Piia osas kertoa paljon Axelin suvusta ja luonteesta.
Kello eteni kauheeta vauhtia ja ennen miun kotiin lähtöä käytiin vielä moikkailemassa pikkusia. En millään ois tahtonut lähteä siltä pois, mutta toivotaan että parin viikon päästä tavataan uudestaan.
Oon kertonu Piialle miun suunnitelmista ja toiveista pennun osalta, ja Piia sano että kattoo kasvaako nartuista sen olosia että ne näihin suunnitelmiin oletettavasti sopii. Viikonloppuna Piia sano seisottelevansa pentuja, ja ottaa samalla kuvia (jei!), joten toivotaan nyt vaan että toinen tytöistä olisi "se oikea"!
Vartin yli kaheksan lähdin ajelemaan kohti kotia. Ajoin suoraan äitilään, siitäkin huolimatta et huulet huus kuolemaa huulirasvan puutteesta:D vähän jälkeen yhentoista olin äitiläsä ja Ritu oli vähän ihmeissään miun tuomista pentuhajuista, mutta totesi ilmeisesti kuitenkin miun edelleen kelpaavan kun suostui lähtemään kotiin miun kanssa :)
Rankkareissu itekseen ajella, mutta onneksi kävin. Aina parempi fiilis itsellä ja toivottavasti myös Piialla, kun on etukäteen tavannut kasvattajan, emän sekä pennut.
Kamera miulla oli mukana, mutta en tajunnut ottaa kuvia kokoaikana! Pennuista ei siis miulla oo kuvia ollenkaan, paitsi ne mitä nettisivujen kautta löytyy. Onneksi ne pienet ihanat on kuvina miun mielessä!

Fooood!

Aihe josta on "koirapiireissä" varmaan enemmän OIKEITA mielipiteitä, kuin varmaan mistään muusta. Usein ihmiset suhtautuu tähän viel hyvin intohimoisesti, joten itse ainakin pyrin välttämään esim koirapuistossa ruokakeskusteluja. Kasvattajakurssilla meille oli luennoimassa ruoka-asioista mies joka oli ehdottomasti eläinkaupan ruokien, nappuloiden puolella. Tää tosin menetti kokonaan uskottavuutensa, kun selvis että ko mies oli eläinkauppias. Ei siis kovin "puolueeton" .
Itse taas viime kesänä kokeilin luonnonmukaista ruokavaliota, mut se ei oikein ottanut tulta alleen- lähinnä miun puolelta, ja jätin sen syksyn tullen. Yksin asuessa, ilman pakastinta se oli vaan ihan liian vaikeeta. En myöskään luottanu siihen et koira sais kaiken tarvitsemansa, vaik kuinka yritin lukea kaikkia mahdollisia kirjoja ja muit.Toisekseen on huomattavasti helpompaa käydä kerran kuukaudessa täyttämässä sanko koirannappulalla, kuin viikon välein varastoida kaikkea tarvikkeita esim lihaa. Ehkä joskus kun on reilusti tilaa, niin voisin tähän perehtyä uudestaan. Toki myös siinä tapauksessa, jos koiralle ilmenis jonkin sortin allergia voisin kokeilla tätä uudestaan.Näitä "lihaisia luita" oon ostellu Ritulle kyllä edelleenkin, kivaa tekemistä, hyvää syömistä ja tekee hyvää hampailla. Ainiin ja suht edullistakin vielä.
Mie oon nyt luottanu eläinkaupan nappuloihin, toi ruuan valinta on loputon suo, enkä vieläkään osaa "järjestellä"niitten paremmuutta. Vähän kuitenkin jo sisällysluetteloista tajuun, etten ihan mitä tahansa koiralleni syötä. Nappuloitakin oon syöttäny Ritulle varmaan kaikkia eri merkkejä ja makuja,nyt kuitenkin aattelin et oon oikeilla jäljillä ja pysyin sentään merkissä. Kesän jälkeen päätin satsata ja ostin Ritulle Kultsujen "omaa" ruokaa, mut a) se on kallista n 65e /12kg b) miusta tuntuu et sillä höynäytetään vaan ihmisiä. Tähän ruokaan olin kyl muuten ihan tyytyväinen, tosin nappulat oli miusta aika isokokosia. Sain Wilmalta koirien hoitopalkaks 15kg Hill`s ruokaa, joka oli niillä ylimääräinen. Ruoka maistu Ritulle hyvin, eikä siinä ollu ees mikään vikana. Tiesin et se on koirien ruuista sieltä kalleimmasta päästä, joten kävin vaan nopeesti vilkasemassa paljos sellaset maksaa. Hinta oli siellä n.75e/15kg, et vähän liian hintavaa meikäläisen budjetille.
Tänään päädyin ostamaan tätä. 60e/15kg. Ei siis halpaa, mutta siinä kipurajalla. Katsotaan nyt mitä Ritu sanoo ja miten reagoi tähän. Veikkaan kyllä et on aika samaa pöperöä kuin roturuokakin, joka ainakin sopi Ritulle ihan hyvin. Ritu on myös kultaiseksi aika nirso ja tän pitäs sopia siihenkin :)
Ritu syö ruuan täl hetkellä turvotettuna, johtuen huonosta ruokahalusta, lisään siihen useimmiten myös lurauksen kylmäpuristettua rypsiöljyä tai lohiöljyä, jotta turkki kiiltäs ja iha pysys hyvänä, sekä että se maistus nirsolle paremmin. Lisäks Ritu saa noin kerran viikossa raakaa kananmunaa, sekä joskus murskattuja kananmunan kuoria jos niitä on jääny. Ruuan sekaan menee vaihtelevasti myös piimää, maustamatonta jogurttia, raejuustoo tai ruuan tähteitä esim makaroonia tai riisiä. Perus puruluita Ritu saa myös aika paljon, joskus myös hammashoitotikkujuttuja (jotka on kuulma ihan p*skaa koirille,ettei yhtään hyväks )ihan vaan siks et se tykkää niist niin kauheesti, sekä melkein aina kun käyn smarketissa niin ostan Hubertin herkkuluun, koska ne maksaa siellä pari euroo vähemmän kuin muissa kaupoissa!Wau!:D Ne on myös hyvää tekemistä kun mie oon töissä/koulussa.
Koirien ruokkimisesta mie sanoisin et vaik muullon meinais syöttää koiralle halpoja ruokia tai ruuan tähteitä, niin ensimmäinen vuos pitäs pystyy sitoutuu syöttämään erittäin laadukasta ruokaa ja sitä mitä kasvattaja käskee. Vuoden jälkeen voi sitten miettiä mitä tahtoo syöttää.Ite en kuitenkaan syöttäs koiralleni ainakaan sellasia mis on kaikkia erivärisiä nappuloita. Toisaalta en syöttäis varmaan mitään koiraruokaa omalleni. Ajatuksena- jos laittaa johonkin "juttuun" niinkin paljon rahaa, aikaa ja sydäntä kiinni kun koiriin laitetaan, niin eikö ois ihan järkevää syöttää sille hyvää, ravitsevaa ruokaa. Jos koira paskoo yhtä paljon kun se syö, niin se kertoo siitä ettei siitä ruuasta jää mitään siihen koiraan =läpipaskoja. Ja sehän ei tietenkään oo tavote!?

Katotaan nyt mitä sanoo kennel Goldspell:n Piia ruokinnasta, koirien ruoka-asioista mie kun oon aika tuuliviiri. Saatan innostua nopeestikin jostain uudesta ideasta. Ja varsinkin noi merkit vaihtelee miulta ihan vaan sen mukaan mistä oon lukenu /kuullu mitäkin. no ei nyt ihan mut melkein. iiii!keskiviikon jälkeen kerron sitten miten projekti Armi etenee!

Kröhkröh

Ritu rassukka on tänään alkanut köhimään ihan kauheesti. Toisaaltahan tää oli ihan odotettavissa: Onni ja Otso kun sairastu viime viikolla, toisaalta mie toivoin et tää menis Ritulta ohi sairastumatta, mutta turha toivo. Nyt ollaankin sitten levossa vähintään viikko-pari viikkoa. Täähän ei miuta tietenkään haittaa, mut Ritu ei yhtään tahtos olla sisällä kun vois olla ulkonakin. Toissalta miulla on huomenna viimenen koulupäivä, et voin sit jäädä hoitamaan tylleröä hyvällä omalla tunnolla. Huomenna meinaan kokeilla Ritun viemistä lämpimään kylpyyn tai saunaan, en tiiä kumpi ois vähemmän ikävää Ritulle. Eläinlääkäri oli myös Wilmalle ehottanut antamaan pojille ihmisten mietoa yskänlääkettä, mutta mie kun en oikein niihin usko edes ihmisellä niin en ainakaan vielä oo apteekista pulloa hakemassa. Lääkkeitten sijaan Ritu saa nyt extra huomiota ja hellyyttä, sekä kaikenmoisia herkkuja :) tokihan pienen pitää jotain kivaa saada kun ei ulos pääse!!
Kennel Goldspellin sivuilla on muuten laitettu uusia kuvia pikkusista vauvoista! Pennuilla on näköjään jo silmät auki ja kaikkia neljää tassuakin koitetaan kovasti käyttää!
Kuvat täältä
Aaaawww!

Tittidididiiiiiii!

Toi pentue josta postauksessa "mutku mie haluun" puhuin, on vaivannu miuta jo ens hetkest kun se goldenringin sivuille ilmesty.Torstaina sitten mitta tuli täyteen ja soitin sinne kasvattajalle:D ja tsadaa! Meen vajaan kahden viikon päästä Kuopioon kattomaan, josko sieltä löytyisi Ritulle sisko :)
Oon hieman ehkä täpinöissäni! Kaiken pähkäilyn jälkeen olo on oikeestaan aika helpottunut- näinhän tän kuuluu ollakin! Pennut on siis nyt kolme viikkosia pötkylöitä ja vielä niillä on kuukausi aikaa kasvaa ennen kuin on aika muuttaa uusiin koteihin:) tein vähän muutoksia asunnossani ja päätin et asutaan tässä kevääseen asti, jollon veikkulin ois tarkotus lähteä taas maailmalle ja jättää kesäksi asuntonsa meiän käyttöön. Syksyllä kun veikkuli palaa, niin myö muutetaan sitten ihan uuteen omaan kotiin. Nyt sitten voittekin loppuajan ihailla pienten kuvia! Perään laitan vielä kuvat äiskästä ja iskästä :) Kasvattaja vaikutti puhelun perusteella tosi kivalta ja oikein ootan et pääsen tapaaman häntä ihan livenä, sekä tietty rapsuttelemaan kaikkia pieniä ja isompia kultasia:)Isä Axel

On komea Ruotsalainen herrasmies, joka hurmaa omalla olemuksellaan. Axel on erittäin innokas noutaja. Axel asuu Kapplandets kennelissä Pohjois-Ruotsissa. Axel on myöskin ollut näyttelyissä erittäin menestyksekäs. Axel on väriltään kulta.

äiskä Anni(gladtail party and salsa) on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen noutajatyttö joka on toisaalta herkkä ja kotioloissa rauhallinen mutta toisaalta tosi vauhdikas innostuessaan. Anni on ollut koko ikänsä terve, eläinlääkärissä ollaan käyty vain rokotuksilla.

Rakkaudesta rotuun

Ennen Ritua mietin varmaan pari vuotta sitä oikeeta rotua. Apuna oli Iidan maailman parhaaks koirarotukirjaks todettu opus, maailman parhaaks sen tekee se et rotuesittelyjen vieressä oli pienet kuvat joitten perusteella pysty helposti toteamaan millanen rotu on kyseessä. Kuvista selvii esim soveltuuko rotu kerrostaloon/kaupunkiin ja tuleeko rotu toimeen muiden koirien kanssa. Rotua valitessa miulle oli tärkee et rotu:
Sopii kerrostaloon/kaupunkiin, tulee toimeen muiden koirien ja lasten kanssa (kertoo rodusta paljon). Nää oli ne tärkeimmät, toiseks tärkeet oli et tarvii liikuntaa ja on helppo kouluttaa.
Miuta ärsytti pari vuotta sitten ja vieläkin hiertää mieltä, kaikki puetut kassissa kannettavat koirat, joten halusin omaltani jotain ihan muuta. Tästä lähti idis myös nimeen Ritu. On muuten asia jota saa aika usein ihmisille perustella- miks just Ritu? Idis lähti jotenkin nimittäin siitä, et on koiria jotka on just jotain Belladonna, princess,prada tms ja mie en taas yhtään koe olevani sellanen ihminen joka antas koirallensa jonkun vastaavan nimen. Halusin siis jonkun päinvastaisen "viban" oman koirani nimelle. Toinen juttu oli et siskoseni sano joskus, et kun ottaa koiran sen nimeks tulee Risto. Tästä siis tuli Ritva josta luonnollisesti kutsumanimeks Ritu. Täst hienosta nimestä on tietenkin kiitettävä myös Iidaa joka tän muistaakseni keksi! On nimittäin miusta maailman paras koirannimi- näin vaatimattomasti!
Noni, siis se rotu.Ulkonäöstä - halusin koiran jonka turkkiin voi tunkee sormet, ei siis ihan lyhytkarvanen,eikä mikään pieni koira. Oon aika kömpelö sillon tällön ja pelkäisin astuvani koiran päälle jos se ois liian pieni.Toisaalta mie oon ain tykänny isoist koirista, ainoo et tää miun suuri koko ja suuret lihasvoimat vähän karsii- ei kaikkein isoimpia viiti ottaa jos ei pysty hallitsemaan sitä. Toisekseen kyse oli miun ensimmäisestä koirasta, enkä missään nimessä halunnu ottaa liian isoo palaa koulutuksenkaan kannalta. Oli siis erittäin iso plussa jos rotu ois helposti koulutettavissa. En myöskään tienny yhtään mitä haluun sen koiran kans tulevaisuudessa harrastaa, en tosin tiiä vieläkää mitään - mut halusin koiran jonka kans voin kävellä metsässä eikä miun tarvi miettiiä et kuinka pitkän lenkin se jaksaa kävellä. En myöskään halunnu rotua jol ois "liian" vahvat metsästysvietit, koska miusta on väärin ottaa tosi metsästyskoira kotikoiraks- miusta kun on hyvin epätodennäköstä et jossain vaihees rupeisin oikeesti metsästämään. Täs tarkotan vaikka suomenajokoiraa tai pystykoiraa, jota tuskin myytäskään kerrostaloon. En halunnu myöskään mitään hienohelmarotua, jonka turkkia pitäs olla föönaamassa joka välissä. Kaikki kurassa viihtymiset yms katottiin siis plussaks. Eiks ihmiset yleensäki eti kaveriks vähän saman tyylisiä tyyppejä ;) Halusin myös et koira kestää kylmää ja kuumaa, tai siis lähinnä Suomen ilmastoa. Miusta ei oo järkee ottaa sellasta rotua Suomessa joka ei tänne sovi, ellei sille pistä untuvatakkia päälle. Kyseessä kuitenkin eläin, ei ihminen.
Koitin viimeseen asti ettiä jotain vähä yllätyksellisempää ja harvinaisempaa rotua, joka kuitenkin sopis kaikkiin miun vaatimuksiin. Olin pitkänaikaa sitä mieltä et tahon austraalianpaimenkoiran, mut siinä tää paimennusvietti oli nii iso miinus et unohdin tän. Tosin nää on miust edelliinkin ihania ja joskus kun tuntuu et rahkeet riittää, niin tällänen ois kiva:)
Koiraroduissa miusta isokoko on aina plussaa:D miust isot ja karvaset paimenkoirat/laumanvartijat on ihania! Mut näissä tää kokokysymys olikin sit lopulta se miinus, toisekseen bernit ja monet muut isot koirat on tosi sairaita (keski-ikä varmaan jossain 8vuodessa, kolmannekseen just se sama pointti kun edellisessä.
Mut jotennkin päädyin aina takasin noutajiin. Mietin labbiksen, kultasen ja tollerin välillä. Tolleri tippu kuitenkin aika alussa pelistä pois,jotenkin miellän sen kuitenkin enempi metsästyskoiraks eikä miusta kaikista roduista tarttekaan saada "kotikoiria".
Labbis taas jäi pois oikeestaan vaan sen turkin takia. Tai oikeestaan kultanen vaan sopii miun silmään paremmin. Toisekseen labbis on miun mielikuvissa sellanen pullamössö koira, jollasii monet näyttelylinjaset labbikset on.
Lopulta miun roduks tuli kultainennoutaja, enkä nyt vois enää kuvitellakaan et oisin tehny jonkin toisen päätöksen. Kultasilla on myös tosi hyvä ja toimiva yhdistys, hyvät nettisivut ja oma opaskirja, joka on tosi kattava, ja jota monet kasvattajat antaa pentujen ostajille. Myös tietty se et rotu on niin suosittu, helpottaa löytämään rodusta paljon tietoa. Nyt myöhemmin miust on upeeta et on rotu josta on sekä näyttöön että käyttöön. Kultasilla ei kuitenkaan oo niin selvää jakoa näyttely ja käyttölinjojen välillä, tai sanotaanko et sekalinjasiakin on paljon. Uskon myös vahvasti siihen et kun pentuna alottaa riistaan totuttamisen saa minkätahansa noutajan Noutajaksi :)
Toista koiraa miettiessä oon taas käyny läpi saman rotuvalintarumban, koitin epätoivosesti miettiä itelleni jotain pienempää rotua. Mutta huomasin aika nopsaa et se nyt on ihan turhaa. Kaikista muista roduista puuttu aina se jokin, kultasessa kun kaikki on kohdallaan. Miust on mahtavaa ettei ikinä tartte miettiä, et miten koira suhtautuu esim vieraisiin ihmisiin tai koiriin. Kultainen kun lähes poikkeuksetta rakastaa kaikkia. Jotkut vetoo siihen et tahtoo jonkun "pelottavan" rodun, et jos tulee vaaratilanne niin koira puolustais. Mie taas en aattele noi, miusta on tärkeempi et se koira toimii kaikkina niinä 364päivänä eikä vaan sinä yhtenä päivänä jollon niitä vaaratilanteita tulee. Kun ei siis kyse oo mistään huumediileristä tms..
Yks tärkeä perustelu rodunvalinnasta on viel kertomatta, eli se yks kultainen neiti jonka ansiosta tähän rotuun alunperin tutustuin ja rakastuin. Eli rouva Venla, mut siitä joku toinen kerta. Nyt neiti Ritunen tarvitsee seuraa ennen kun mie huippasen töihin!:)