Opin tänään: älä jätä laukkua lattialle

Tänään heräsin ihan liian aikasin, köllöttelin ihan liian pitkään, käytin koirat ihan liian pienellä ulkoilulla ja lähdin ihan liian pitkälle aamiaiselle.

 1,5h myöhemmin palasin kotiin ja vastassa oli tämä.Nopsasti aattelin et 25palaa purkkaa ei voi tehä koiralle hyvää...ja tän googletuloksen jälkeen lähettiin kohti Munkkivuorta ja Käpälämäkeä (tää oli toinen kerta ko firman palveluita käyttäneenä ja suosittelen kyllä lämpimästi). Tytöt sai molemmat piikit lihakseen jonka jälkeen alkoivat oksentaa tosi rajusti. oli etukäteen ohjeistettu, et pitää antaa pehmeetär ruokaa niin oksentaminen on ns miellyttävämpää. Siinä sitten katottiin kun tytöt kako vuorollaan kokonaisia lihapullia ja pinaattilettuja ulos. Yök. Kun mahat oli tyhjät ja ulos tuli vaan vatsahappoja,sai tytöt uudet piikit jotka lopetti oksentamisen. Hetken päästä kyettiinkin palaamaan takasin kotio.

 

 Oli kyllä kiva matkustaa julkisilla kun tytöt oli niin rauhassa ja kotonakin oli aika väsyneitä tyttöjä. Omistaja toki panikoi ja varmistaa edelleen 15min välein et vielä on kaikki elossa.

 Jatkohoitona oli ruokailu 2h välein. Xylitoli romahduttaa herkästi verensokerit jollon koira menee shokkiin, joten tytöt on parin tunnin välein syöneet pieniä annoksia ruokaa (eivät oo tästä kovin harmissaan...). Ens yönä vielä tarkastan muutamaan otteeseen, et tytöt hengittää ja huominen vielä tällä tiheellä ruokailulla. Sitten taas paluu (toiv)normaaliin.Parin viikon  päästä vielä labroihin ettei maksa-arvoissa oo mitään muutoksia.

 Voi kun miun kännykän akku oli ihan finaalissa, enkä saanu kuvia tyttöjen surkeudesta. Olivat niin surullisia ja reppanoita, et kyllä kävi sääliksi. Nyt taitaa Ulla olla vaan tyytyväinen, kun on vihdoin löydetty hänelle sopiva ruokailurytmi.
Mut kun tässä nyt ollaan kotona ja kaikki näyttää aika hyvälle, niin kyllä sitä on taas onnellinen. Ehkä sitä aina tähän pahimpaan hiekka/loska-aikaan tarvii jonkun muistutuksen siitä, miten rakkaita noi on, ettei menetä hermojansa. toki siitä vois muistuttaa muutenki, joku postikortti ois kiva.

Kuvaoksennus kännykästä

Tyhjensin vaihteeksi puhelimen muistikorttia.Heitän nää kuvat tänne, niin on jossain tallessa!

 "onko nuo koirat menossa jonnekin pilkille kun niillä on tollaset pilkkihaalarit päällä" kysy yks mies keskellä Helsinkiä ja vissiin marraskuussa- lumesta ei ollut vielä tietoakaan.

 Oon surkeesti heltynyt "ei koiria sohvalle koiria"kiellolle.. :(  mut kun ei oo mattoa eikä muuta pehmikettä, niin kyllähän se nyt on ihan tarpeen..eiks niin?

 

 Junamatkustaminen on jo aikarentoa kaikilta.

 Välillä on hyvä ottaa laumapäikkäreitä yhdessä sohvalla..(tai yöunia)

 Ritun suurirakkaus on tää nalle. Sain sen joskus yläaste/lukioaikana silloselta poikaystävältäni ja kun Ritu on sen ekan kerran miulta kaapannut, niin se on sille jäänyt. Nykysin näillä kahdella on niin erityinen suhde, et hellyn välillä ottamaan Nallen mukan jopa mökille/muille reissuille. Ne kun on niin söpöjä yhdessä.

 Perhepäikkärit

"sitä mie vaaan, et joko syötäis..."

Mitä kuuluu Ritu?

 Ritu on syksyn aikana tehnyt rauhan erinäisten pelottavien asioiden kanssa. Hälytysajoneuvojen menoa ei tarvitse ihan joka kerta tarkkailla pääkallellaan, sähköistetyt katumainosjutut on jo ihan vanhajuttu ja ratikatkin on jo ihan ok. Ritu jopa uskaltautui meidän talon häkkihissiinkin sisään. Taisi kyllä olla aika helpottunut kun oltiin perilläkin, mutta tulipa taas testattua.

 Muuten Ritu on viettänyt syksyn aika rauhallisesti arvonsa tuntevan ladyn tavoin.

Ritulle vähän taitaa olla vielä kova paikka, kun siskontyttö on kylässä ja saa enempi miun huomiota. Vähän mustasukkaisuutta on siis ajoittain ilmassa. Ei tosin reagoi kuin mököttämällä ja pientä itkua vääntämällä..

 Ritu rakas on saanut olla ihanan terveenä, ja on saanut taas hirmusti lisää energiaa lenkkeilyyn. Ullan tulo on kyllä piristänyt tätä Ihaa-tyttöä kovasti! Ritun katse kyllä sulattaa kaikki kylmimmätkin sydämet, tehostaa vielä ilmettä lurpattavilla korvillansa niin koita nyt tälle sanoa vastaan? Juna-asemalla pari viikkoa sitten, joku pikku poika kysyi äidiltään Ritua tuijottaen et "Miksi tuo koira on niin surullinen" :D

Ritu täytti lokakuussa jo neljä vuotta! Hauskaa tässä on, että kun vaikka lenkkeillään jossain niin miulta kysytään et kuinka vanhoja koirat on, niin ihmiset yllättyy kun kuulee et Ritu on Ullaa vanhempi :)

Mitä kuuluu Ulla?

 Tää blogi tekee hidasta kuolemaa, kun päivityksiä on säälittävän vähän.. Yritetään nyt kuitenkin, edes vähän kuvia. Ulla täytti marraskuussa 2vuotta ja tammikuun 3.päivä tulee kuluneeksi 2vuotta siitä kun tyllerö haettiin meidän laumaan. Edelleenkin herkuttelee luita tälläsessä sammakkoasennossa!

 Ulla on hirmu mielellään apuna kaikessa kantamisessa. Nykyisin typy kantaakin roskikset ulos ja kauppa/kiskareissuilta kantaa osan ostoksista, tai edes lompakon kotiin- häntä ilosesti huiskien. Lenkilläkään ei oo yhtään kiinnostunut muista koirista tai mistään muusta, jos suussa on jokin aarre- esim apteekkipussi!

 Äitilässä lomalla ollessa keksin, että Ulla voisi viedä keittiöstä olkkariin siideripullon. Jonka jälkeen, Ulla toki oli sitä mieltä että kaikki pullot (myös ne jota joku muu yritti tyhjentää) olisi pienen kuljettamisen tarpeessa.  On myös ihan hauskaa olla kylässä Ullan kanssa, kun yht äkkiä neiti tulee ylpeänä herrasväen kalsarit suussa pyörimään olohuoneeseen.. ;)

Joulun kunniaksi tytöt pääsivät myös pesulle. Trimmaus oli hiukan säälittävä yritys, kun en jaksanut oikein trimmailla pimatsuja kunnolla. Pitihän sitä nyt kuitenkin itselaukaisimella muutama kuva räpsästä. Sieluuni ihan koskee tuo kaulan karvoitus..koitetaan selvitä siitä kutienkin..voih.

 Yritin saada Ullan värin oikeanlaiseksi, kun tuppaa kuvissa aina valkaistumaan..mut en nyt ihan kyllä tainnut onnistua..

 Nätti se kyllä miun silmääni on. Ulla on kooltaan aika iso, mutta on sellanen sopusuhtainen ja jäntevä. Myös miun silmääni ihan hyvin lihasta. Edelleen tosin titraillaan  ruokamäärien kanssa. Syksyllä Ulla tiputti aika rajusti turkkiansa ja muutenkin vaikutti siltä, ettei ruokakokeilu sopinut neidille yhtään. Lähieläinkaupan myyjä suositteli RC:n Dermacomfort ruokaa, joten nyt syötetään sitten sitä.. (luovuin vihdoin miun opiskelijastatuksesta, joten voisin toivoa ettei tulevaisuudessa tän ruuan hinta kirpase enää kovinkaan pahasti..)

Ja iloinen! kenelläkään ei oo koskaan niin hauskaa kuin Ullalla! Kukaan ei myöskään tee niin paljon metkuja kuin Ulla! Jos meillä ois joku puuliiteri, niin Ulla istuis jatkuvasti siellä veistelemässä puu-ukkoja ;)

Koiratytöt tapasivat vauvan

Meillä kävi tänään tärkeitä vieraita! Miuta vähä jänskäs, et kun vieraat tuli melkolailla heti kun olin pääsy töistä. Eli koirilla oli siis virtaa, kun eivät ollu päässy kunnon lenkille..Mut hienosti meni kaikki ja koiratytöt käyttäyty niikuin oletettavissa oli.. oli kovin kiinnostuneita ja hirmusti halusivat antaa pikkuselle pusuja!

Ulla ja Ullan uusi kurapuku

Eilen kun tulin töistä kotiin, oli oven edessä oottamassa paketti! En kauheesti lämpeä koirien pukemiseen, mutta kun ens talvesta tulee varmaan kohtalaisen kuranen- kun vietetään se kuitenkin Helsingin keskustassa. Ja tollanen katukura on kurjinta ikinä! Oonkin siis haaveillut koirille kokokurapuvuista, mutten ylläripylläri oo saanu mitään aikaseks tän asian eteen..Äiti oli aikasemmin puhunut, et oli löytänyt kaavat koirien kurapukuihin. Mie mittasin koirien selät, mut muuten en oo tähän projektiin osallistunut. En edes oo nähnyt mitään kuvia malleista. Sunnuntaina äiti kyseli jollain verukkeella miun tarkkaa osotetta, mut en tietenkään osannut arvata et tässä vois olla mitään takana. Mut eilen tosiaan oven takana oli paketti josta paljastui hieno kurapuku! Tänään testailin pukua kunnolla molempien koirien päälle, ja Ullalle se oli parempi. Tänään käytiinkin sitten lenkillä ja  Ullalla oli puku päällä :) Hyvin toimii! Vähän vaatii vielä kuromista joistain kohista, Lahkeet on ainakin liian pitkät. Mut hieno se on. 

Testailtiin ennen lenkkiä pukua vielä meidän piiiitkässä rappukäytävässä ja Ulla oli niin hauska et piti kuvata sitä vähän videolle kun oli niin hepuleissa!

Huomenna lähetään Lappeenrantaan, ja äiskä pääsee tekee pukuun muutoksia. Samalla kanssa voi sitten alottaa Ritun puvun tekemisen :)  On se kivaa kun on näin etevä äiskä!

Helsingissä tapahtuu

Terkkuset taas täältä. Mein arki on alkunut oikein mukavasti ja elämä on aika mallillaan.

 Tytöt tulee keskenään toimeen paremmin kuin varmaan koskaan aikasemmin.

 Ritukin on tainnu vihdoin peruuttaa sen lentolippunsa "ihan mihin vaan" ja todennut et siskon kanssa on ihan kivaa kuitenkin..

 Hasuskaa muuten..käytiin tänään Ullan kanssa retkellä ja ratikassa kotimatkalla yksi mies- joka ei yhtään näyttänyt koiraihmiseltä (sillä oli siistit vaatteet jne)- kysy yllättäen et "onko tää Karveksen koira, kun sil on sellaset Karvesmaiset kasvot?"Olin kysymyksesä niin yllättyny, et meinasin vastata et JOO.. Samalla ratikkamatkalla jotkut naiset keskusteli kiivaasti siitä, et hymyilikö vai eikö Ulla näille matkustajille:D Ja miuta  nauratti.. Ulla röhnötti keskellä ratikan lattiaa ja otti nokosia..

 Ullan kynsi oli lohjennut jossain ihmeen välissä ja kun siinä lopulta alko näkyä tulehduksen merkkejä,niin päästiin tutustumaan Helsingin eläinlääkäripalveluihin. Varasin sunnuntaina netistä Ullalle eläinlääkäriajan tohon pikku-huopalahden Käpälämäkeen, jossa kynnestä poistetiin kuori ja typy sai matkaansa vielä ab-kuurin..

 Nää siteet poistettiin seuraavana päivänä, ja nyt vaan kaulurin ja komennon avulla koitan pitää neitien omat sairaanhoidolliset toimenpiteet erossa siitä kynnentyngästä.

 Suojana on ulkona tällänen tosi komee tekonahkahansikassuojajuttu, ihanitetein!

 Kerroinko jo et mein perheeseen synty tämmönen! Tai siis miun siskolle synty! On muuten harvinaisen ihana pieni neiti! Varmaan tätiinsä tullu! ;) Ulla ja Ritu ei oo vielä tätä uutta sukulaistaan tavannut, mut vein typylle tälläsen Ikealaiasen kultaisen koiran kaveriksi!

 Meil  näytti tänään nätiltä!

Tänne kuuluu siis oikein hyvää :)