Post puppy depression

Ei siis synnytyksen vaan pennun tulon jälkeinen masennus. Kärsin tästä myös Ritun tultua, mut en silti osannu yhtään varautua tähän! Varsinkin kun tää on nyt täysin erilaista ku aikasemmin! Eilen illalla väänsin itekseni itkua ja kävin välillä halailemassa Ritua ja kertomassa miten paljon mie siit tykkään edelleenkin!Oon huomannu et oon hirveen väsyny ja oikeesti masentunu, mut VAAN iltasin noin 15-eteenpäin (kaks vuotta aiksemmin väitin et aamu jatkuu neljään asti illalla, niiin ne ajat muuttuu) ja yöt on oikeesti pahimpia. Mut aamulla ja päivällä kaikki on hyvin, eikä mitään ongelmaa oo! Tuntuu siis siltä et Ritu ei yksinkertasesti kerkee saamaan samalla tavalla huomiota kun ennen, Ullaa kun pakostakin tulee pidettyä enempi sylissä ja ravattua pissalla jne. Oon toki koittanu parhaani mukaan hömpsytellä, höpöttää ja ulkoiluttaa Rituakin, mut silti tuntuu et äääää, tuntuukohan siitä et se on ihan ulkoistettu?
Tänään näin sit Wilmaa ja selitin sille tätä samaa, niin kyllä helpotti kun se kerto et oli ihan samanlainen muutama kuukaus takaperin! Et siinä vaiheessa kun pentu alkaa olla jo vähän isompi, eikä tavallaan tarvi niin samaltavalla erityishuomiota kuin pikkupentuna niin asiat alkaa jo helpottaa. Helpotti myös kun Sape muistutti et Ritu on ollu mustis muista koirista kokoajan, jos esim rapsuttaa Venlaa tai Almaa niin se tulee siihen väliin. Tosi asia, jonka mie tietenkin tiesin- mut on vaan hyvä kuulla se joltain muulta et "hei daa,rauhotuhan nyt Eeva". Mietin myös eilen et mistäs saisin Ritulle jonkun psykologin, et jos sil on nyt epätasapaino tai masennus, kun sil on pikkusisko. Vieks ihmiset helposti lapsiansa terapiaan jos syntyy toinen/kolmas/neljäs lapsi?
Olin eilen illalla jo ihan varma et Ritu on about kuoleman sairas, jotenkin vaan rangaistuksena miulle siitä et halusin toisen koiran sen kaveriks- eikä se saa enää 100%huomiota. Hirvee huoli vaan, kun haluis et molemmat tytöt ois onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Tuntuu et Ritun kans kaikki onnistu heti niin helposti ja nopeesti, ja kivuttomasti. Vaik eihän se yhtään menny sillein:D samal tavalla mie sillon mietin kokoajan etten kai tee jotain väärin! Sillon varmaan toisista asioista viel enempi kuin nyt. Nyt on sentään ees jotain pientä pohjaa koirajutuista! Mietin myös taas vaihteeks et miten mein äitinki nuppi on kestäny 4lasta:D 2koiraaki on aika paljon välillä.
Yks mikä pitää myös pitää mielessä, et teen muutakin kun vaan ootan et millon on Ullan seuraava pissa/ruoka/leikki tai et millon teen Ritun kanssa jotain kivaa ja mites sen tarpeet/ruoka/treeni. Teki tosi hyvää tänään nähä (vähäkarvasempiakin) tyttöjä ja jutella sillein et toinen osapuoli vastaakin jotain:D Jaksan taas paremmin kun on pitäny kivaa tyttöjen kanssa :)
Kävinki tänään Ritun kans kunnon lenkillä w:n ja poikien kanssa, ja nyt illalla kaverin luona kylässä Ullan kanssa- sai molemmat siis vähän omaa aikaa. Äsken vielä kun tulin kotii, tutustutin molemmat tytöt kasvattajalta saatuihin siipeen ja pupun käpälään(...yööökk.....) molemmat oli näistä tietenkin ihan täpinöissään! Tein Ritulle myös muutamat noutotreenit sisällä dameilla ja totesin et pitäs tehä niiitä niiiin paljon enempi!Ritu oli niiin innoissaan, kun pääs tekee jotai tälläst omaa kivaa treeniä- ja miellyttää samalla miuta! Ihanat tytöt miulla <3

Tossa riistaan tutustamisessa tuli kuitenkin taas sama ongelma kun aikasemminkin, molemmat tytöt näykkii sitä! Näyttää siltä et pyörittelis sitä suussa! Antaa sit kuitenkin ihan hyvin sen pois, mut täähän on ehdoton ei mitä ei saa tehä! Ullan kans ollaan tehty myös vähän istumistreeniä, mikä sujuu aika vaihtelevalla menestyksellä:D ymmärrettävää tosin, kun typyllä on ikää 7vkoa ja ollaan oltu yhessäkin vasta 2päivää:) mut kivaa kuitenkin!Ritun ja Ullan ensitapaaminen :)