Ritu on syksyn aikana tehnyt rauhan erinäisten pelottavien asioiden kanssa. Hälytysajoneuvojen menoa ei tarvitse ihan joka kerta tarkkailla pääkallellaan, sähköistetyt katumainosjutut on jo ihan vanhajuttu ja ratikatkin on jo ihan ok. Ritu jopa uskaltautui meidän talon häkkihissiinkin sisään. Taisi kyllä olla aika helpottunut kun oltiin perilläkin, mutta tulipa taas testattua.
Muuten Ritu on viettänyt syksyn aika rauhallisesti arvonsa tuntevan ladyn tavoin.
Ritulle vähän taitaa olla vielä kova paikka, kun siskontyttö on kylässä ja saa enempi miun huomiota. Vähän mustasukkaisuutta on siis ajoittain ilmassa. Ei tosin reagoi kuin mököttämällä ja pientä itkua vääntämällä..
Ritu rakas on saanut olla ihanan terveenä, ja on saanut taas hirmusti lisää energiaa lenkkeilyyn. Ullan tulo on kyllä piristänyt tätä Ihaa-tyttöä kovasti! Ritun katse kyllä sulattaa kaikki kylmimmätkin sydämet, tehostaa vielä ilmettä lurpattavilla korvillansa niin koita nyt tälle sanoa vastaan? Juna-asemalla pari viikkoa sitten, joku pikku poika kysyi äidiltään Ritua tuijottaen et "Miksi tuo koira on niin surullinen" :D
Ritu täytti lokakuussa jo neljä vuotta! Hauskaa tässä on, että kun vaikka lenkkeillään jossain niin miulta kysytään et kuinka vanhoja koirat on, niin ihmiset yllättyy kun kuulee et Ritu on Ullaa vanhempi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti