Sopii kerrostaloon/kaupunkiin, tulee toimeen muiden koirien ja lasten kanssa (kertoo rodusta paljon). Nää oli ne tärkeimmät, toiseks tärkeet oli et tarvii liikuntaa ja on helppo kouluttaa.
Miuta ärsytti pari vuotta sitten ja vieläkin hiertää mieltä, kaikki puetut kassissa kannettavat koirat, joten halusin omaltani jotain ihan muuta. Tästä lähti idis myös nimeen Ritu. On muuten asia jota saa aika usein ihmisille perustella- miks just Ritu? Idis lähti jotenkin nimittäin siitä, et on koiria jotka on just jotain Belladonna, princess,prada tms ja mie en taas yhtään koe olevani sellanen ihminen joka antas koirallensa jonkun vastaavan nimen. Halusin siis jonkun päinvastaisen "viban" oman koirani nimelle. Toinen juttu oli et siskoseni sano joskus, et kun ottaa koiran sen nimeks tulee Risto. Tästä siis tuli Ritva josta luonnollisesti kutsumanimeks Ritu. Täst hienosta nimestä on tietenkin kiitettävä myös Iidaa joka tän muistaakseni keksi! On nimittäin miusta maailman paras koirannimi- näin vaatimattomasti!
Noni, siis se rotu.Ulkonäöstä - halusin koiran jonka turkkiin voi tunkee sormet, ei siis ihan lyhytkarvanen,eikä mikään pieni koira. Oon aika kömpelö sillon tällön ja pelkäisin astuvani koiran päälle jos se ois liian pieni.Toisaalta mie oon ain tykänny isoist koirista, ainoo et tää miun suuri koko ja suuret lihasvoimat vähän karsii- ei kaikkein isoimpia viiti ottaa jos ei pysty hallitsemaan sitä. Toisekseen kyse oli miun ensimmäisestä koirasta, enkä missään nimessä halunnu ottaa liian isoo palaa koulutuksenkaan kannalta. Oli siis erittäin iso plussa jos rotu ois helposti koulutettavissa. En myöskään tienny yhtään mitä haluun sen koiran kans tulevaisuudessa harrastaa, en tosin tiiä vieläkää mitään - mut halusin koiran jonka kans voin kävellä metsässä eikä miun tarvi miettiiä et kuinka pitkän lenkin se jaksaa kävellä. En myöskään halunnu rotua jol ois "liian" vahvat metsästysvietit, koska miusta on väärin ottaa tosi metsästyskoira kotikoiraks- miusta kun on hyvin epätodennäköstä et jossain vaihees rupeisin oikeesti metsästämään. Täs tarkotan vaikka suomenajokoiraa tai pystykoiraa, jota tuskin myytäskään kerrostaloon. En halunnu myöskään mitään hienohelmarotua, jonka turkkia pitäs olla föönaamassa joka välissä. Kaikki kurassa viihtymiset yms katottiin siis plussaks. Eiks ihmiset yleensäki eti kaveriks vähän saman tyylisiä tyyppejä ;) Halusin myös et koira kestää kylmää ja kuumaa, tai siis lähinnä Suomen ilmastoa. Miusta ei oo järkee ottaa sellasta rotua Suomessa joka ei tänne sovi, ellei sille pistä untuvatakkia päälle. Kyseessä kuitenkin eläin, ei ihminen.
Koitin viimeseen asti ettiä jotain vähä yllätyksellisempää ja harvinaisempaa rotua, joka kuitenkin sopis kaikkiin miun vaatimuksiin. Olin pitkänaikaa sitä mieltä et tahon austraalianpaimenkoiran, mut siinä tää paimennusvietti oli nii iso miinus et unohdin tän. Tosin nää on miust edelliinkin ihania ja joskus kun tuntuu et rahkeet riittää, niin tällänen ois kiva:)
Yks tärkeä perustelu rodunvalinnasta on viel kertomatta, eli se yks kultainen neiti jonka ansiosta tähän rotuun alunperin tutustuin ja rakastuin. Eli rouva Venla, mut siitä joku toinen kerta. Nyt neiti Ritunen tarvitsee seuraa ennen kun mie huippasen töihin!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti