Kuopijo

Huomenia :) Miun piti herätä tänään seittemältä kuskaamaan isukkia,mutta jotenkin olin niin väsynyt edellisestä päivästä et heräsin pari tuntia myöhässä..Mut onneks isäröhkönen ei ollu vihanen, tosin kuittaili ihan mahottomasti tavalliseen tapaansa.
Mutta tosiaan eilen..Tapasin ensimmäistä kertaa mahdollisen Armin(/tarjan/mirjan)!
Jätin Ritun äitilään oottamaan hoitotädin(=äiskä) kotiin tuloa, vaihdoin vaatteet ja hyppäsin autoon. Olin tulostanut enirosta ajo-ohjeet, joten lähdin ajelemaan kahdelta kohti mikkelin kautta Kuopion "maaseutua". Pysähdyin pikaisesti nappaamaan paninin ja kerran pikapisulla, mut muuten ajelin Lauri Tähkän, Tilkkutäkki kokoelman ja radion seurassa perille asti. Hyvin löysin perille, vaikka lähes kokoajan oli pelko persuuksissa et oon menossa ihan väärään paikkaan.Lopussa eniro tietenkin ohjas ihan väärään paikkaan, mutta sillon oli jo niin lyhyt matka et puhelun avulla löysin perille. Perillä oli kaunis uusi omakotitalo ja ovella Piia vastassa. Hauskaa miten tuntu alkujännäilyn jälkeen et oltais vanhoja tuttuja. Ovella oli vastassa myös Anni, joka oli pieni mutta varsin kaunis kultainen neiti! Äitiys on laihduttanut Annia, vaikka kuinka paljon söisi niin kaikki "ylimääräinen" annetaan vauvoille. Ihanassa talossa oli koirille oma huone, jossa perheen muut koirat (kolme kultaista, yksi sileäkarvainen noutaja ja walesinspringersspanieli Mimmi) oleskeli. Mimmi oli ollut viime vloppuna messarissa Voittajanäyttelyssä, joten Piia halusi pitää sen karanteenissa pentujen luota ettei vaan mitään sairauksia tarttuisi pentuihin. Seuraavaks päästiin sinne "pyhimpään" eli pienten luokse!
Pentuja tosissaan syntyi (15.11) 6 (2n+4u), yksi uros on väriltään kerma muut on tummempia. Juteltiin siinä pentujen keskellä ja pienet kiipeili syliin ja söi vetoketjuja,housunlahkeita ja huppparinaruja, lähinnä siis kaikkea mistä nyt kiinni saivat. Kaikki pienet oli miusta niin samanäkösiä, etten mitenkään meinannut tunnistaa niitä toisistaan. Molemmat tytöt (tietenkin) miusta tosi sulosia ja nättejä. 5viikkoiset pennut tietty väsähtivät aika nopsasti ja myö siirryttiin keittiöön juttelemaan lisää sekä kahvittelemaan. Höpistiin kaikki mahdolliset asiat pentueesta, sen vanhemmista ja muista koirajutuista. Puhelun perusteella mie olin jo hyvin luottavaisin mielin kasvattajan, sekä pentueen osalta ja tää luottamus vaan kasvo. Pentueen iskää Axelia miun ei ollu tällä visiitillä mahdollista nähdä, isukki kun asustaa Ruotsin puolella. Jos oisin ollu viksu tyttö niin oisin menny kattomaan Axelia Voittaja-näyttelyyn viime viikonloppuna, mutta onneks Piia osas kertoa paljon Axelin suvusta ja luonteesta.
Kello eteni kauheeta vauhtia ja ennen miun kotiin lähtöä käytiin vielä moikkailemassa pikkusia. En millään ois tahtonut lähteä siltä pois, mutta toivotaan että parin viikon päästä tavataan uudestaan.
Oon kertonu Piialle miun suunnitelmista ja toiveista pennun osalta, ja Piia sano että kattoo kasvaako nartuista sen olosia että ne näihin suunnitelmiin oletettavasti sopii. Viikonloppuna Piia sano seisottelevansa pentuja, ja ottaa samalla kuvia (jei!), joten toivotaan nyt vaan että toinen tytöistä olisi "se oikea"!
Vartin yli kaheksan lähdin ajelemaan kohti kotia. Ajoin suoraan äitilään, siitäkin huolimatta et huulet huus kuolemaa huulirasvan puutteesta:D vähän jälkeen yhentoista olin äitiläsä ja Ritu oli vähän ihmeissään miun tuomista pentuhajuista, mutta totesi ilmeisesti kuitenkin miun edelleen kelpaavan kun suostui lähtemään kotiin miun kanssa :)
Rankkareissu itekseen ajella, mutta onneksi kävin. Aina parempi fiilis itsellä ja toivottavasti myös Piialla, kun on etukäteen tavannut kasvattajan, emän sekä pennut.
Kamera miulla oli mukana, mutta en tajunnut ottaa kuvia kokoaikana! Pennuista ei siis miulla oo kuvia ollenkaan, paitsi ne mitä nettisivujen kautta löytyy. Onneksi ne pienet ihanat on kuvina miun mielessä!